San Francisco-kirkon historiaa
San Franciscon - Fransiskus Assisilaisen kirkko
(Raili Herttuaisen muistiinpanojen pohjalta)
Fransiskus Assisilaisen kirkko on kaksilaivainen holvikirkko, jonka pienempi laiva on Puerto de la Cruzin vanhimpia rakennuksia. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1599, jo ennen kaupungin perustamista (v. 1606). Hurskas kruununvouti Don Juan Texeira käynnisti kappelin rakentamisen omistamilleen maille. Kaupungissa oli sen perustamisen aikaan vain kaksi kappelia, San Amaro La Pazissa (v.1591) ja Peña de Francia (1603) nykyisen pääkirkon paikalla. Tässä oli rakenteilla Ermita de San Juan Bautista, Johannes Kastajan kappeli, joka valmistui v. 1608. On vaikea sanoa, mitä alkuperäistä siinä on enää jäljellä.
Heti kappelin valmistuttua kirkkoprovinssin johtajan edustaja vieraili kappelissa. Vierailun seurauksena alettiin suunnitella luostarikirkon rakentamista. Suurempi kirkkolaiva valmistui v. 1651 ja sai nykyisen nimensä Iglesia de San Francisco.
Kirkon omistamisesta käytiin kiistaa dominikaani- ja fransiskaaniveljestön kesken. Valmistumista seuraavana vuonna kirkko annettiin fransiskaaniveljestön hallintaan. Kirkon yhteydessä toimi luostari, jonne käynti oli kirkon vasemmalta sivulta, nyt umpeen muuratusta ovesta. Luostarikirkon toiminta jatkui keskeytyksettä eikä historiallisesti tärkeitä tietoja ole vihkimisen jälkeiseltä ajalta ennen 1800-luvun alkua.
Vuonna 1806 luostari joutui luovuttamaan maksamattomien verojen takia osan omaisuuttaan valtiolle. Vuonna 1822 kirkko jäi toimimaan vain kappelikirkkona ja seuraavana vuonna luostarin toiminta lakkautettiin. Munkit siirtyivät toimimaan Santa Cruzin ja La Lagunan luostareihin.
Koska luostaritoiminnan lakkauttamisen takia kirkolla ei ollut enää pappeja, suljettiin kappelikirkkokin vuonna 1838 ja sen kalleuksia ja pyhäinkuvia siirrettiin mm. pääkirkkoon (Peña de Francia). Kirkon ovet avautuivat jo 1840-luvulla ja sen aarteisto määrättiin palautettavaksi takaisin alkuperäiselle paikalleen, mutta on luultavaa, ettei kaikkea kirkon omaisuutta saatu takaisin,
Luostaritoiminnan lakattua luostarin tiloissa on sijainnut valtion vankila, köyhien sairaala, koulu, ja on se ollut myös köyhien asuntolana. Nyt se toimii kaupungin kulttuuritiloina (Parque Francisco).
Kun kirkon toiminta jälleen alkoi, pidettiin siinä vain harvoin messuja, mm. hiljaisen viikon Pyhän tiistain messu.
Vuonna 1917 kirkon sai haltuunsa veljeskunta Corazón de Maria, Marian sydän. Heidän toimintansa perusta on hengellinen ja kasvatuksellinen lähetystyö. Niinpä maallisen omaisuuden hoitaminen jäi toisarvoiseksi. Kirkon yleiskunnosta pidettiin huolta, mutta sen taide ja arkkitehtuuri pääsivät rappeutumaan. Monia kirkon kalleuksia myytiin, mm. kellot, lahjoitettiin tai lainattiin. Jälleen kerran, Marian sydän –veljeskunnan siirryttyä pois v. 1938 kirkon omaisuus yritettiin palauttaa sille kuuluvalle paikalle, mutta ei siinä nytkään täysin onnistuttu. Kirkko siirtyi Puerto de la Cruzin seurakunnalle.
1940-luvulla Puerto de la Cruzin kirkkoherraksi nimettiin Padre Flores, joka oli syntyperältään meksikkolainen. Hänen haaveenaan oli palauttaa San Francisco –kirkolle sen entinen, alkuperäinen loistokkuus. Vuonna 1955 valmistuivat pääalttarin ja sakastin kunnostustyöt. Vaikka kirkko toimikin vain kappelikirkkona eikä siellä pidetty vakinaisia messuja, muistavat puertolaiset sitä lämmöllä ja rakkaudella. Edelleen he ovat toivoneet, että siellä pidettäisiin myös espanjankielisiä katolisia messuja.
Tämän kirkon historiassa päättyi yksi aikakausi dramaattisesti 16.2.1966, kun kellotapulin alapuolella olleessa asunnossa syttyi tulipalo. Se tuhosi rakennukset Plaza del Chargolta hotelli Marquesiin saakka. Myös entinen luostariosa tuhoutui. Itse kirkko-osaa tuli ei tuhonnut, mutta se kärsi savu- ja vesivahingoista niin paljon, että kirkko suljettiin vuoteen 1992 saakka. Osasyynä kaupungin haluttomuuteen kirkon korjaustöihin oli kirkon vähäinen, liki olematon käyttö. Tulipalon yhteydessä kirkon aarteet ja kalleudet kulkeutuivat taas kerran toisiin kirkkoihin, julkisiin tiloihin ja varastoihin. Osa katosi innokkaiden sammuttajien mukana tietymättömiin. Jälleen kerran esineistöä on yritetty palauttaa kirkkoon.
!980-luvulla Puerton asukkaat alkoivat huolestua kirkon kohtalosta. Vuonna 1981 kirkko päätettiin suojella historiallisesti merkittävänä rakennuksena. Useiden vetoomusten ja anomusten ansiosta kirkkoa alettiin kunnostaa, suunnitelmat laadittiin vuonna 1985 ja korjaustyöt toteutettiin vuosina 1987-1992. Samalla etsittiin kirkolle uutta käyttöä. Tässä työssä on keskeisenä ollut kirkkoherra Manuel Hernandez, tämän kirkon johtaja Padre Manuel. Hän on aikaansa ja myös varojaan säästämättä toteuttanut unelmaansa kirkosta, joka yhdistäisi tänne eri kirkkokunnista tulevat turistit. Nyt he voivat kokoontua ja hiljentyä tässä vuosisatoja vanhassa kirkossa, jonka Teneriffan piispa vihki vuonna 1992 Templo Ecumenicoksi, ekumeeniseksi kirkoksi.
Suomenkielisiä luterilaisia jumalanpalveluksia täällä on pidetty kesästä 1993 lähtien. Jumalanpalvelukset on pidetty turistikauden ajan lauantaisin, ensi alkuun klo 17, nykyisin klo 18.